Chef Santeri

“Harvoissa asioissa tasa-arvo toteutuu, mutta kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessaan”, enmuistaketä lainatakseni. Sitä yrittää parhaansa mukaa välttää uppoamasta kiireen suohon, mutta näin yrittäjänä ja freelancerina sitä on niin monta lusikkaa eri keitoksissa että pakostikin sinne tuntuu vajoavan. Viimeiset pari-kolme viikkoa on juostu pääasiassa opetushommissa Tampereen ja ympäristökuntien opistoissa. En toki valita. Jos kurssien vetämiseen liittyvä säätö ja järjestely ja kaupassa ravaaminen unohdetaan, niin kyllä se opetushomma on kivaa puuhaa! Illallispalveluni (siis www.illallispalvelu.fi) ravitsee tarvettani päästä toteuttamaan itseäni vähän enemmän fine dining -tyylillä, kun taas kursseilla saa tehdä töitä “tavallisten ihmisten” kanssa ja parhaimmillaan tuoda heidän arkeensa jotain lisää hyvien ja helppojen makuelämysten muodossa. Kun huomaa ihmisten kokevan oppimisen elämyksiä ja saa suoraa kiitosta tekemästään työstä, se auttaa kummasti jaksamaan.

Tänä syksynä on vietetty kreetalaista kyläjuhlaa, oltu punajuuren lumoissa, tutustuttu soijaan ja kanaruokien klassikoihin Euroopasta ja muilta mantereilta. Edessä on vielä ainakin tapaksia, italialaista ruokaa, Oktoberfestejä, kala- ja äyriäisruokia, ravintolakokkien salaisuuksia…

Tänään irtaudun opetushommista ja lähden Ahlmanin syysmarkkinoille Hävölän Mikan (www.kylmasavukeisari.fi) kanssa edustamaan ja maistattamaan mainioita kylmäsavustettuja tuotteita. Ainakin kuulua maakunnan parasta kylmäsavulohta on tarjolla, ehkä kuhaakin ja luultavasti myös savustettuja juustoja. Kiinnostavaa nähdä ketä muita paikalla on tuotteitaan tarjoamassa. Markkinathan ovat ikäänkuin esimakua ensi kuussa avattavan Ahlmanin tilapuodin tarjonnasta. Tuosta aiheesta pian lisää. Nytpä taidan käväistä metsässä ravitsemassa itseäni raikkaalla syysilmalla.

Ah, miten ihana syyspäivä! Tällaisena päivänä herää halu tehdä jotain ruumista ja mieltä lämmittävää. Mikäpä sopisi paremmin kuulaan päivän iltaan kuin kutsua koolle joukko hyviä ystäviä ja keittää iso kattilallinen borssikeittoa.

Suunnataan kohti kauppahallia, jossa vihanneskojut huumaavat väriloistollaan ja hyllyt notkuvat syksyn satoa ja elinvoimaa. Haalitaan koriin pulleita kaalinpäitä, multaisia porkkanoita, ihanan aromikasta palsternakkaa ja tietenkin punajuuria, joista keitto saa kauniin värinsä ja omimman makunsa. Lisäksi tarvitaan muutama sipuli, valkosipulia ja pieni pussillinen perunoita. Napataan vielä mukaan tuuhea puska tuoksuvaa persiljaa sekä hedelmätiskiltä muutama punaposkinen omena.

Kotiin päästyä käydään toimeen: raastetaan juurekset ja suikaloidaan kaali ja sipulit. Sitten asetetaan tulelle suuri kattila, nakataan sen pohjalle reilu nokare voita, ehkä toinenkin ja kohta perään raastettu punajuuri. Käännellään puisella lastalla tovi, sitten lisätään lusikallinen tomaattipyreetä ja sekoitellaan. Ihastellaan syvenevää punaa. Borssin henki on heräämässä. Sitten on vuoro sipulin ja kaalin, jotka saavat myös tiristä hetken annan kuin lisätään sekaan loput juurekset ja valkosipuli. Edellisiltana pullon pohjalle jäänyt punaviinin lorahtaa joukkoon ja perään pari litraa vettä liemeksi. Sitten maustetaan keitos laakerinlehdillä, kokonaisilla musta- ja maustepippureilla ja reilulla hyppysellisellä suolaa. Annetaan kiehua hiljalleen. Suljetaan silmät ja nuuhkitaan ilmaa. Keittiön täyttää huumaava tuoksu, joka kertoo tarinoita…

Kun vieraat ovat saapuneet, viimeistellään keitto. Raastetaan sekaan pari omenaa ja hienonnetaan persilja. Erityisen vieraanvarainen isäntä tarjoilee vielä malttamattomille illallisvieraille vodkasnapsit, jotka kumotaan hänen terveydekseen. Keittoastia saapuu pöytään ja kannen alta lehahtava lupaus jostain jumalaisesta innoittaa vieraat hurraamaan ja taputtamaan käsiään. Isäntä kauhoo höyryävän kuumaa keittoa syviin kulhoihin ja kruunaa jokaisen annoksen reilulla lusikallisella smetanaa, täyttääpä vielä vieraiden lasit. Nautitaan, kohotetaan maljoja ja ylistetään taivaita.

Jahas, se on sitten meikäläisen kokkausdebyytti tänään televisiossa. (Spraymaalitaidetta on tullut joskus tehtyä ja vinyylilevyjä hinkattua jopa suorassa lähetyksessä, mutta nythän olenkin jo aikuinen, joten on aika siirtyä säntillisempiin aiheisiin.) Ykkösen Kunigaskuluttaja käsittelee paljon framilla ollutta aihetta valmiiksi maroidut lihat. Allekirjoittanut pääsi sanomaan asiasta sanasen ja Tampereen Kauppahallissa Laatulihan edustalla vähän kokkailtiin possua ja broileria au naturel. Saas nähdä miten äijän käy. Melkein jännittää.